I survived!

 

 it looks bad, but it isn't actually so painful :D 

Finally I'm home! 

I'm glad to say that surgery went perfectly and surgeon operated all of malformation tumor off. 

Evetything went so well!

I'm glad!

But the recovery is just in the beginning.

I got home today, and it feels so good to be home finally.

6 days in the hospital were long! 

Jeeps, eli kotona ollaan! 

Leikkaus onnistu täydellisesti ja se verisuoniepämuodostuma kasvain möllykkä saatiin poistettua kokonaan. Kotiin pääsin onneks jo eilen, vaikka ensin oli et olisin ollu sairaalassa maanantaihin asti, mutta onneks pääsin jo nyt. 

Ei siellä ois kukaa enää jaksanu vaa olla. 

Oli vaa niin ihana päästä kotiin! ^^ 

First day, so much studies and MRI-pictures, blood tests...

It was really tiring day because I was so scared about next day. 

Maanantaina tehtii kauheesti kaikkia kokeita ja mm. 8-putkioa verta, magneetti kuvia ja sit joku ihmeellinen aivosähkökäyrä ja hermorata tutkimus.

Se ei ollu kauheen kivaa, ja tossa hermoratatutkimuksessa annettiin siis pieniä sähköiskuja aivoihin ja sit kateltiin tietokoneelta miten lihakset ja hermosto reagoi siihen.

Se sattu. Se tutkimus kesti noin tunnin, mut hei sain kattoo frendejä samaa aikaa.

Tosin jäi frendit vähän vähemmälle aina välillä.

My surgery was last tuesday and it lasted less than 3 hours because everything went so well. 

About surgery I only remember doctor's sleeping needels and oxygen mask. 

next thing I remember is when I woke up from the Intensive  Care Unit ( ICU). 

There was so much doctors but I remember that surgeon were there too, he said to me that it went really well and he even didn't have to cut much hair off.

I was like: "really good"

then back to sleep.

They were worried about my condition because there was supposed to be a little paralysis in my left side of face, oh well

there was. 

But it went off pretty quickly.

I don't remember pain, maybe because I got so much strong painkillers...

pain started to come later after I was really woken up.

But drugs were good :) So I really wasn't so much in pain.

Leikkaus tehtiin sit tiistai aamuna aikaseen ja se kesti alle 3 tuntia valmisteluineen.
 Esilääkkeen ansiosta en ees pelänny leikkaus-saliin menoa.

Leikkaus-salista ei oo kauheesti muita muistikuvia kun Anestesia-lääkärin nukutusneulat ja happi maski, josta kerksin hengitellä vaa kahdesti. 

Seuraavan kerran heräsinkin pää paketissa teholta jossain yhden jälkeen.

Olo oli tosi tokkurainen, mut kyllä ne lääkärit ja hoitajat siellä mulle yrittivät kovasti jo jutella. 

Leikkaava lääkärikin oli siellä ja oli ensimmäisenä kertomassa että leikkaus onnistu täydellisesti ja et hiuksiakaan ei kauheesti tarvinnu leikata. (-jes!)

Vasemman kasvolihasten MAHDOLLISESTA halvautumis riskistä olinkin kuullut jo aikaisempana päivänä. Pikkasen se vasen ylähuuli oli roikkunu, mutta oli korjautunu muutamassa tunnissa ja perjantaihin mennessä sitä ei pystyny edes enää havaitsemaa.

Aluks kun ei tiedetty kuinka kauan halvaus vois kestää.. Viikkoja? kuukausia?

- Neljä päivää mun kohdalla kuulosti tosi hyvältä.

The pain came when I got off from ICU.

But I was doing well, 

I slept almost all of the days, 

Mom, Dad and Grandma came to see me at wednesday.

Believe me! Going to wc has never before been so tiring thing!

Walking was difficult at first too.

Of course when you have been laying down 24 hours and then stand up. 

It was terrible. 
My wirsts are totally in bruises... because of those needles...
But they're recovering too.

Kipua alko sit ilmentyä kun pääsin teholta takaisin osastolle keskiviikko aamuna. 
Silti nukuin melkein koko ajan, mut pakostihan siihen päähän alkoi sattumaan. 
Äiti, iskä ja mummi tulivat käymää iltapäivällä, se piristi huomattavasti. Olin siinä vaiheessa yrittäny jo kävellä pikkasen, mut raskastahan se oli ja huimaustakin oli aika paljon.
Ei oo koskaan aikasemmin vessassa käyntikään tuntunu niin vaikeelta.
Tottakai jos on ollu vaakatasossa viimeset 24h,nii pakosti on kävely vaikeeta.
Kanyylineuloja oli molemmissa ranteissa, josta meni tippa ja sit vasemmassa ranteessa valtimoon oli laitettu verenpaine-mittari. Kun ne otettii pois, jäljelle jäi vaa hiiiirrmuset mustelmat.
Mut ehkä nekin tosta paranee.

Everything started to get better and better and this morning doctor saw that I was well enough to go home.

I was really glad about it, becuse it was first that I would have travel home at monday!!!

No way! 

So I'm really glad I was able to got home today. 

Actually speaking is STILL a little bit hard for me, but I've been practicing.

Expecially those difficult words in finnish language.

It takes much more time for me to say those.

Eli puhuminen edelleen pikkasen vaikeeta. 
Just se et löytäs oikeet sanat. Jotkut sanat on sitten taas liian vaikeita lausuu, nii mulla menee hetki pidempää lausuessa.
Mut senkin asian pitäs korjautuu tässä toipuessa ja puhuessa.

Photo taken this morning. I was so happy about going home.

So 

Recovery begins now!

and already 24 readers?!!! :O

I was surprised!:)

Thank you for reading!